Yliopistot ovat ammattikorkeakoulujen ohella toinen korkeakoulutusta tarjoava opinahjo Suomessa. Ne keskittyvät akateemiseen koulutukseen ja tutkimukseen, jonka vuoksi ylipoistoista ei voida varsinaisesti käyttää sanaa ”koulu”, vaan niitä kuvaa paremmin termi ”tiedeyhteisö”. Yliopistojen tarkoitus on tuottaa uutta tieteellistä tietoa, jota voidaan hyödyntää tieteen ja elinkeinoelämän tarkoituksiin. Näin se opetuksen duaalimallin mukaan poikkeaa selkeästi ammattikorkeakouluista, jonka tehtävä on soveltaa jo tuotettua tietoa käytännön ratkaisuihin.
Sana ”tiedeyhteisö” sopii myös siihen, että opiskelu on yliopistoissa suhteellisen vapaata eikä kovinkaan koulumaista. Opiskelijat voivat itse vaikuttaa tahtiinsa sekä opintojensa kokonaisuuteen, toki alasta riippuen. Ehkäpä jopa liian vapaaseen systeemiin, joka mahdollisti opiskelijoiden roikkumisen yliopiston kirjoilla vuosikymmeniä, tuli rajoituksia vuonna 2005. Tuolloin opiskeluoikeus rajoitettiin kestämään maksimissaan kaksi vuotta yli lakiin kirjoitetun tavoiteajan. Näin ollen maisterintutkinnon opiskeluoikeus on noin seitsemän vuotta.
Suomessa yliopisto-opinnot ovat ilmaisia, mutta opiskeluoikeuden saaminen perustuu meritokraattiseen pääsykoesysteemin. Siinä opiskelijan on todistettava opintoihin vaadittavat tietonsa ja taitonsa läpäisemällä vaativan pääsykokeen, jonka sisältö riippuu haettavasta alasta. Siihen voi kuulua esimerkiksi kirjallisuuskuulustelu, soveltuvuustehtäviä ja -haastatteluja. Myös ylioppilastodistuksesta voi saada yliopistoon haettaessa pisteitä tai ovet yliopistoon voivat aueta suoraan erinomaisen ylioppilastutkinnon perusteella, näin esimerkiksi joissakin luonnontieteellisissä tai teknistieteellisissä tiedekunnissa.
Yliopistot saavat rahoituksensa valtiolta ja myös yritykset rahoittavat osan tutkimusmenoista. Myös yliopistot ovat tulospaineiden alaisia ja vuonna 2017 niiden rahoitusmalli on tarkoitus tarkistaa yliopisto-opintojen laadun, vaikuttavuuden ja tuottavuuden varmistamiseksi.
Yliopistotutkinnot
Yliopistoissa voi suorittaa alemman ja ylemmän korkeakoulututkinnon sekä tieteellisen jatkotutkinnon. Alempi korkeakoulututkinto on kandidaatin tutkinto, joka otettiin Suomessa käyttöön vuonna 2005. Sen tarkoitus oli tehdä Suomen yliopistotutkinnoista kansainvälisesti verrannollisia sekä vähentää kesken jääneiden opintojen määrää siten, että jo pienempi opintomäärä mahdollistaa valmistumisen ja tutkinnon. Kandidaatin tutkinnon laajuus on 180 opintopistettä.
Kandidaatin tutkinnon jälkeen on mahdollista suorittaa ylempi korkeakoulu- eli maisterin tutkinto, jonka laajuus on 120 opintopistettä. Yliopistoon haettaessa opiskelijat saavat automaattisesti oikeuden sekä kandin- että maisterin tutkintoon ja Suomessa onkin monia muita maita yleisempää opiskella suoraan maisteriksi, ilman siirtymistä työelämään tutkintojen välissä.
Opinnot jakaantuvat pääaine- ja sivunaineopintoihin, joista opiskelija voi valita itselleen mieluisan ja urahaaveisiinsa sopivan kokonaisuuden. Lisäksi opintoihin kuuluu kieli- ja viestintäkursseja sekä joskus työharjoittelu. Opinnot päättää opinnäytetyö, joka kandidaatintutkinnossa on kandidaatintutkielma ja maisterintutkinnossa pro gradu -työ.
Maisterin tutkinnon jälkeen vuorossa on tieteellinen jatkotutkinto, joita ovat lisensiaatin ja tohtorin tutkinnot. Lisensiaatin tutkinto vastaa noin vuoden täysipäiväistä tutkimustyötä. Tohtorin tutkinto puolestaan kestää noin neljä vuotta. Siihen kuuluu sekä jatko-opintojen syventävät opinnot sekä väitöskirja, jonka tulee sisältää uutta tieteellistä tietoa sekä syvällistä perehtyneisyyttä tutkimusalaan. Tohtorit ovat alansa akateemisia huippuasiantuntijoita.
Opintoalat
Vuosittain korkeakouluihin hakee noin 150 000 opiskelusta haaveilevaa, joista noin puolet valitsevat ensisijaiseksi hakukohteekseen yliopiston. Alla lista yliopistojen tarjoamista tieteenaloista, joista suositumpia ovat muun muassa lääketiede, teatteri- ja tanssi-, sekä musiikkiala.
- Eläinlääketiede
- Farmasia
- Hammaslääketiede
- Humanistiset tieteet
- Kasvatustieteet
- Kauppatieteet
- Kuvataide
- Liikuntatieteet
- Luonnontieteet
- Lääketieteet
- Maatalous-metsätieteet
- Musiikki
- Oikeustieteet
- Psykologia
- Sotatieteet
- Taideteollisuus
- Teatteri ja tanssi
- Teknilliset tieteet
- Teologia
- Terveystieteet
- Yhteiskuntatieteet
Yliopistot ympäri Suomea
Akateemista koulutusta ja tutkimista toteutetaan Suomessa alla mainituissa yliopistoissa. Niistä vanhin on Helsingin yliopisto, joka on ollut toiminnassa jo 1600-luvulta lähtien.
- Helsingin yliopisto
- Svenska handelshögskolan
- Åbo Akademi
- Turun yliopisto
- Tampereen yliopisto
- Jyväskylän yliopisto
- Oulun yliopisto
- Tampereen teknillinen yliopisto
- Vaasan yliopisto
- Lappeenrannan teknillinen yliopisto
- Lapin yliopisto
- Maanpuolustuskorkeakoulu
- Itä-Suomen yliopisto
- Aalto-yliopisto
Etä- ja avoimet yliopisto-opinnot
Useat yliopistot tarjoavat osana koulutustaan etäopintoja, jotka mahdollistavat kurssien tai laajempien opintokokonaisuuksien suorittamisen osaksi tai kokonaan verkon välityksellä paikasta riippumatta. Ne suoritetaan opetusohjelman mukaisesti, mutta sen aikataulun sallimissa rajoissa opiskelija voi itse suunnitella etenemisensä.
Lisäksi lähes kaikki yliopistot järjestävät tutkintoon johtavan koulutuksen lisäksi myös mahdollisuuden niin sanottuihin avoimiin yliopisto-opintoihin. Niiden avulla opiskelija voi täydentää osaamistaan tai tutustua yliopisto-opintoihin sopiviksi katsomillaan yksittäisillä kursseilla tai opintokokonaisuuksilla. Avoimen yliopistojen kurssit järjestetään yhteistyössä yliopistojen tiedekuntien ja ainelaitosten kanssa, jonka vuoksi niiden taso ja vaatimukset ovat yliopistojen yleisen tason mukaisia.
Toisin kuin tutkintoon tähtäävään opinnot, avoimen yliopiston opinnot ovat yleensä maksullisia. Toisaalta ne eivät myöskään vaadi vaikeita pääsykokeita tai pohjakoulutusta, vaan avoimen yliopiston kurssit ovat nimensä mukaan kaikille avoimia. Usein niiden aikataulut painottuvat iltoihin ja viikonloppuihin tai ne voidaan suorittaa etäopintoina. Tällä pyritään varmistamaan, että opinnot on helppo suorittaa työssäkäynnin tai muun toiminnan ohella.
Avoin yliopisto voi olla myös väylä tutkinto-opintoihin. Usein ne voidaan hyväksyä suoraan osaksi tutkintokokonaisuutta ja joissakin tiedekunnissa opiskelijaksi voidaan hyväksyä ilman pääsykoetta, mikäli hakija on jo suorittanut tietyn määrän alan kursseja hyvin arvosanoin.